Akvaario

Asiakastyö pitkästä aikaa. Mulla on varmasti jotain ongelmia itsesuojelu vaiston kanssa, haluan osallistua asiakastöihin vaikka ne saattavat viedä viikon tai kaksi harjoittelusta. Silti innostuin tästäkin ihan älyttömästi, piti hieman käyttää verbaalista lahjakkuutta työn saamiseksi. Koko homma lähti siitä, että Merilä esitteli työn mulle. Joskus aiemmin koululla oli tehty sukellushäkki ja nyt sitä varten pitäisi tehdä allas. Palaveri tyrehtyi siihen kun Mertsi kysyi olenko ennen hitsannut rutiililangan kanssa. Piti myöntää tappio ja palata lakisauman luo. Silloin muistin Vuorisen Petterin rutiilipätevyyden. Siinä olis mulle työpari joka sais hitsata ja mää pääsisin tekemään jotakin. Muutamien neuvotteluiden ja monien suostuttelu keskustelujen jälkeen saatiin homma Petterin kanssa. Loppu peleissä sovittiin, että mää hitsaan alapiena kokeen rutiilille, hitsaan saumat ja Petterin kans tehdään yhdessä levyt yms. valmistelu työt.

Aloitettiin levyjen leikkaamisella. Kun ensimmäiset levyt oli leikattu ja melkein heftattu kiinni, tuli epäillys ettei häkki välttämättä tulisi sopimaan altaan sisälle. Elettiin tuolloin maanantai päivää ja keskiviikkoon odotettiin häkkiä saapuvaksi sovitteluun. Niinhän siinä kävi ettei häkki sopinu sinne millään, kaikki kiinnitykset irti ja uudet levyt tilalle. Neljästä levystä kaksi pystyttiin hyöty käyttämään. Olihan se vähän mälsää taas rälläköidä ja hioa kaikki uudelleen. Tässä käytin mun salaista ajatusleikkiä paikkaamaan tämän harmistuksen, kuvittelin olevani töissä. Ajattelin myös sitä että voihan se olla niinkin että työelämässäkin saadaan väärät mitat ja sen takia menee koko homma uusiksi. Niin ja tietenkin kyseessä voisi olla joku paljon paljon isompi allaskin.¨

Allas selällään

Siinä ehti sitten hitsata sen alapiena kokeen. En ollu aikoihin hitsannu tosissaan mitään lankakoneen kanssa, tuntu niin helpolta ja siistiltä verrattuna puikkoon. Onneksi oli jotain jääny selkä rankaan, ei ollu kovin vaikea tehdä pienaa. Tein hyvinkin perinteisen kenraalin, se oli ok, mut ensimmäinen koe ei ollu sulanu yhtään. Säätelin enempi lankaa, särmä suli ja sitte Petteri tuli vielä vääntää nupit kaakkoo niin hulahti melkein puoleen väliin levyä.

Hyvin sulanut särmä

Heftattiin uudet levyt, opettaja Merilä tarkisti mitat ja saatiin aloittaa hitsaaminen. Ekat pari pätkää meni ihan häneksee, kyllä on varmasti kiinni, muttei nättiä tullu. Jostain syystä aloitukset meni ihan kieroon, mut jatkokset helpottu laiskistumisen myötä. Jätin lopetus kohdat keventämättä rälläkällä niin alkoihan se jatkaminen sujumaan. Juuri kun pääsi vauhtiin niin piti alkaa siivoamaan hallia ja lopettaa hitsaaminen. Kyllähän sitä muutama hitsaus metri on vielä jäljellä, olis ollu vaan kiva jatkaa kun suju niin hyvin. Ja epäilen et alussa meni asennon takia huonosti ku en ollu koskaan sellaisesta kulmasta alapienaa tehny, oli hieman vaikea hahmottaa käsien liikuttamista itseeni päin. Vaihdoin hieman kuumempaan asentoon, kiipesin altaan päälle ja hitsasin istualtaan sieltä. Paljon parempi ku näki sen mitä teki. Kuumempi vain siinä mielessä, että vasta hitsattu levy kuumenee aika paljon, siinä päällä on lämmin kyyköttää.

Oon työtä tehdessä huomannu et se on karu tosi asia et sellaiset levytaidot alkaa pikku hiljaa heikentyy ku niitä ei käytä. Haluan myös tehdä isona myös levysepän töitä enkä vaan ja ainoastaan hitsata. Taas kuitenkin meinaa ahdistaa kun aika ei millään riitä kaikkeen mitä haluaisin. Harmi ku ei oo mitään iltakoulua, voisin joskus purkaa enimpiä energioita siihen.

Petteri on ollut älyttömän kärsivällinen työpari, se on kestänyt mun älyttömät virta piikit ja on rauhallisesti neuvonu asioita joita en oo tienny tai hoksannu välittömästi. Ja oon oppinu siltä paljon, seuraamalla työskentelyä ja välillä oon saanu ihan opetustakin. Oon tykänny siitä et asiat on perusteltu kunnolla. Välillä sitä on pitäny hieman etsiä, nykyään tiedän suoraan kävellä tupakkapaikalle, välillä on myös pitäny hieman kannustaa työntekoon, mutta muuta moitetta ei oo.

Pakko mainita siitä mikä on ollu hommassa ärsyttävintä. Ei se, että on pitäny rälläköidä paljon ja sitä varten pitäny pitää kuonokoppaa ja olla polvillaan. Eikä se, että on välillä pitäny malttaa ja olla tekemättä mitään (se on mulle erittäin vaikeaa). Vaan se kun jatkuvasti joku tulee laukomaan omasta mielestään jotain hauskaa, hyvin tutuksi ovat tulleet lauseet "joko akvaario on valmis" ja "joko on snorkkeli mukana". Keksikää jotain omaperäistä! Ja sekin sapettaa kun just ku oon vetämässä maskia alas tai laitan lasit ja kuulokkeet niin joku tulee kysymään samoja kysymyksiä joihin oon vastannu jo moneen otteeseen. Niin, ja se jälkiviisaus! Sitten kun ensimmäisen altaan väärä koko paljastui, eiköhän niitä jälki viisaita löytyny heti yks kymmene hitsaria jotka tuli neuvomaan kuinka se olisi pitänyt tehdä. Kylläpä helpotti, onneksi on päiväkirja johon kirjoittaa.<3