Kävin viime viikon torstaina opettaja Jauhiaisen teoria tunnilla. Aihe oli silmämääräinen tarkastaminen. Olin viime keväänä jo ollut kyseisillä tunneilla, mutta opettaja kehoitti tulemaan uudestaan jotten olisi niin älyttömän kriittinen omille hitsailuilleni. Mää oon varmaan hullu ku oon kiinnostunu aiheesta ja haluan oppia uutta ja saada tiedon jäämää kovalevylle. Tulihan siitä heti ruokalassa hirveä meteli kaveriporukassa et en varmaan olis siellä jos joku muu opettaja pitäis tunnit. Saatoin kyllä punastua. Jokatapauksessa, mun pää saattais vaatia vielä kolmannetkin tunnit, kuten tuleva kertomus tuo ilmi ja olkoon opettaja kuka tahansa. Alussa käytiin läpi teoriaa, oli mukava seurata hyvin tehtyjä vanhoja muistiin panoja ja palauttaa mieleen jo opittua. Asioiden kertaaminen teki hyvää.
Sitten koitti kappaleiden tarkastus, jonkun firman jätkän kanssa niitä tarkasteltiin ja suurin osa oli heti hylättyjä, mutta kun aloin lukemaan standardeja, monesta virheestä tulikin hyväksyttäviä. Esimerkiksi piena palassa särmä saa olla vaikka koko matkalta sulamaton, mun tulkinnan mukaan. Voi kamala sitä harmistuksen määrää kun siitä tuli noottia. Tuo särmän sulaminen on ensimmäinen asia jonka pienojen tarkastamisesta opin. Tunsin olevani samalla tasolla saappaan kanssa. Ja olimpa niin innoissani koheltanu etten ollu tajunnu täyttää yhtään tarkastuspöytä kirjaa. En osannu käyttää mittaa. Kyllä siinä unohtu aamuiset kikatukset ruokalassa. Työparia ei saa syyttää, tunsin olevani vastuussa tekemisestä.
Nyttenku oon tarkastellu omaa laki saumaa niin musta tuntuu et oon tullu vaan entistä kriittisemmäksi. Oon antanu omalle tarkastustaidolle epäluottamus lauseen. Onneksi voin luottaa siihen, että Merilä hoitaa viimeisen tarkastamisen, eikä mun tartte vaivata nompparellin puolikastani ylimääräisellä miettimisellä. Ehkä pitäis kerrata asioita issekseen tai lähteä kalaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti