lauantai 4. toukokuuta 2013

Ensiaskeleet lakisauman kanssa

Aamupäivän mua seuras kummallinen tunne, en oikein tienny mitä kannattais tehdä. Hitsasimpa yhden kappaleen, talttasin sen ja eilisen epäonnistuneen kokeen. Odotin koko ajan et Merilä tai Jauhiainen pompsahtaa nurkan takaa vastaan ja kertoo et en oo päässy läpi.

Tulin aamulla pyörällä kouluun ja siitä johtuen olin ihan nälissäni jo kymmenen aikaan. Kävin ruokalasta kysymässä, joko saisi tulla syömään kun ihan mahaan koskee ku on niin nälkä. Päästiin ottamaan sapuskaa ja maha tulikin syötyä täyteen, ihanaa aurajuustokeittoa ja piimälimppua.

Ruokailun ollessa melkein ohi, huomaan viestin tuojan. Sadasosa sekunnissa mietin mitä se aikoo sanoa. Kaks viittomaa, joista pysty helposti tulkitsemaan vaaka-sauman olevan hyväksytty. Jäädyin ihan täysin, en uskonu sitä todeksi, tosi epätodellinen olo. Mua olis pitäny nipistää. Kuulemma vähän oli huokosia ollu, mut ihan sen verran ettei haittaa, jatkossa kannattaa huolehtia paremmin puikkojen säilytyksestä ja eikä päästää valokaarta liian pitkäksi. Aikamoinen apina tippu olalta. Myöhemmin tarkastuslautakunnan toinen osapuoli, opettaja Merilä saapui ruokalaan, hymyili ja näytti peukkua. Pakko oli vaan myöntää se tarkkasilmäisyys, johon Mertsi luotti kannustaessaan sauman puhtauteen.

Sain aloittaa lakisauman hitsaamisen. Silloitin palat, kääntelin ja vääntelin, että sain sen jollain tavalla pysymään ylhäällä suorassa, sopivalla korkeudella. Kerrottakoon, että kyseessä on ensimmäinen lakisauma mitä harjoittelen. Pitkästä aikaa kopissa sai nauraa itselleen kun viime päivinä kopissa oli lennelleet muutamat voimasanat. Juuren teko oli tosi hankalaa. Välillä luulin, että menee hyvin, kunnes katsoin syntynyttä saumaa. Kamalaa tatti peltoa, ja toiselta puolen ihan vajaa. Yhden kappaleen ja noin kymmenen puikon jälkeen totesin tarvitsevani apua. Olin kokeillut pitää puikkoa eri kulmassa, isoilla ja pienillä virroilla, työntää ja levittää, mutta ei vajaa juuri muuttunut sen täydemmäksi. Lähdin jälestämään opettajia ja tuurikin oli matkassa kun opettaja Jauhiainen tuli vastaan puolikkaan hallikierroksen jälkeen. Pyysin häntä näyttämään ja kertomaan mitä kannattaa tehdä. Harmikseni juuren hitsausta oli vaikea seurata, kun ei paljoa nähnyt. Jauhiainen näytti kuinka väli-ja pintapalot hitsataan ja neuvoi kokeilemaan juureen kakkosen puikkoa. Ne näytti ihan tähtisädetikuilta! Päivä oli jo sen verran lopuillaan että maanantaina palataan takaisin tositoimiin, nyt nauttimaan viikonlopusta ja kevätpäivistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti