Viimeinen

Nyt on pakko tunnustaa että taustalla soi nylon beatin viimeinen. En sen enempää kappale valintaa ajatellu kun laitoin youtubesta sekoitus kansion soimaan. Jokin merkkihän se tämäkin oli. Viimeistä saumaa koulussa harjoittelen. Viimeistä tältä erää.

Maanantai oli trukkikortin teoria päivä. Palaan tähän myöhemmin. Palauttelin taukojen aikana tavaroita, vein opettaja Nakolinnalle kirjan joka oli ollu lainassa melkein koko opiskelun ajan, eli vajaan kaksi vuotta. Kyllä sitä muutaman kerran on tullu larattua! Kävin kahvitauon aikaan merkkaamassa itseni läsnäolevaksi, marssin opettajan huoneeseen mitään aavistamatta. Opettaja Jauhiainen puhui puhelimessa ja näytti viittoman "läpi meni, hyvä homma". Aloin kiemurrella kuin onki mato, olis hauska nähdä itsensä jossain piilokamerassa, miten oikein alan mutkitella kun oon iloinen. Ja jos mulla olis häntä, niin sekin olis heilunu. Vaaka meni kuvista läpi!

PC.

Tiistaina oli trukkikortin käytäntö päivä. Ajaminen tuntu jotenkin ikävältä kun ei ollu samalla tavalla peilejä kuin autossa, piti kääntyillä koko ajan että näki kaikki trukkilavat jotka oli meillä ajo ratana, pöllön pää ei ois ollu yhtään huono. Eipähän ainakaan aja kenenkään päälle. En yhtään ihmettele jos on näillä kuskeilla selkä ja niska rasittuneina kun päivän pyörivät ja päivästä toiseen. Sain näistä haasteista kortin käteen ja pääsin takaisin pelipaikalle hitsaamaan, oli se rankka veto istua päivä luokassa. Palaan tähänkin myöhemmin.

Taivutuskokeeseen meni aamupäivästä iso lohko, tarvittiin kaksi taivutus sauvaa, päätypalat roskiin. Ensimmäinen taivutus meni hyvin, toiseen tuli kolme pientä erillistä repeämää, hieman yli millin mittaisia, eli ei mitään hätää, koska kolme milliä on raja.

Repeämiä

Samana päivänä aloitin intensiivisen lakisauman harjoittelun. Haasteeseen ei kuulunut vastausta, menin opettajan huoneeseen ja sain sieltä Jauhiaisen mukaani. Olin valmiiksi hitsannut juuren, koska siitä eteenpäin mulla oli toteutus vaikeuksia, montako välipalkoa vai yksi ja millä kaari alueella kannattaisi liikkua.

Opettaja Jauhiainen kertoi, että kannattaa hitsata yksi välipalko, levittäen ja niin että se täyttää hyvin ja on mahdollisimman tasainen, ihan kuin monissa muissakin levykokeissa on ollu ideana. Arvoja piti muuttaa sen mukaan, että pisarat jäisivät ylös. Jauhiainen hitsasi ja minä koitin parhaani mukaan kuikuilla mistä parhaiten sattuisi näkemään, koska asento on sellainen ettei hitsaajan itsekkään ole kovin hyvä nähdä (ainakaan minun), missä menee. Seurasin käden liikkeitä ja tunnustelin mielessäni tahtia millä Jauhis eteni. Katselin vapaan langan mittaa, pistoolin asentoa. Välipalosta tuli tasainen, eikä se vaatinut mitään hionta toimen piteitä. Pintaan tulisi kaksi palkoa, samoilla arvoilla kuin välipalkokin. Ensimmäinen suhteellisen nopeaa ja toinen hieman hitaammin. Opettaja Jauhiainen opetti aina hitsausten välissä, miksi näin ja perusteli ja kertoi omia kokemuksiaan. Pinnasta tuli erittäin nätti, en olis uskonu et laki sauman saa näyttämään siltä. Töllötin sitä jonkin aikaa ja hymyilin. Musta on aina yhtä hienoa nähdä se kun jompi kumpi opettajista tulee näyttämään mallia ja pääsee näkemään että se taito on siellä selkärangassa, eikä se lähe sieltä mihinkään. Ja usein heti tämän jälkeen tulee sellainen olo, että minä haluan äkkiä päästä kokeilemaan.

Jauhiaisen malli laki saumasta

Hitsasin ensimmäisen, välipalko oli vähän kupumainen ja täysi, hioin enimmän siitä pois. Pinnassa menin ehkä hieman liian lujaa, varaa olisi ollut mennä hitaamminkin, koska joihinkin kohtiin jäi hieman vajaata. Tein toisen, koska olin varma että kun meen ihan hieman hitaampaa, pinnasta tulisi vielä paremman näköinen. Aina lakisaumassa on vähä sellane olo että jos en mee tarpeeksi nopeaa, sauma valuu syliin. Seuraavassa luotin siiten että se pysyy siellä. Yllätyin miten hyvin pinta meni. Vertasin sitä Jauhiaisen tekemään ja tiedän näiden kaikkien kuukausien jälkeen, että oppilaan ei tarvitse pystyä ihan samaan suoritukseen kuin opettaja, mutta hyvä sen olisi olla sinnepäin. Onhan opettajilla, ainakin minuun nähden muutaman vuoden etumatka. :) Oho lähti rönsyämään. Kappale oli aika lailla samannäköinen kuin Jauhiaisen malli.

Kirjoittajan hitsaama

En voinut olla sanomatta Jauhiaiselle, että tuli melkein samannäköinen, kun kävelin opettajan huoneen ohi. Mua vaadittiin tuomaan näytille, mutta en kehdannut, kun se ei tismalleen ollu samannäköinen. Päivä oli pulkassa (talvella tahdon pulkka mäkeen!), siivoillessani Jauhis tuli katsomaan mitä olin saanu aikaan. Näytin ensin ensimmäisen, sen mikä oli vajaan oloinen. Se oli opettajasta hyvä ja vain yhdestä kohtaa vajaa. Näytin toisen, viimeisimmän. Opettaja Jauhiaisen mielestä sauma oli paremman näköinen kuin hänen tekemänsä malli. Ja Jauhiainen vaati että sauma avattaisiin heti aamusta, että näkisi osaisinko sulattaa tärkeimmät paikat ja kuljettaa oikeassa asennossa.

Lähempää tarkastelua

Mun on kauhean vaikea kertoa mitä siinä oikein tapahtuu kun Jauhiainen näyttää mallia. Osaan katsoa Merilän hitsausta ihan yhtä tarkkaillen ja opin siitäkin, mutta tässä on jotain mitä en osaa selittää. Olenko sittenkin ihan lahjaton kirjoittaja kun en osaa kuvailla yhtä oppimistilannetta? Oon joskus ennenkin kuvaillu tätä niin että siinä meidän välillä on jokin kaapeli, mitä pitkin tieto siirtyy. Kun katselin Jauhiaisen hitsaamista, tuntu jo kuin olisin itse hitsannu siinä. Eikä mulle jääny mitään epäselvää, mulla oli kaikki mitä mun tartti tietää. Tärkeimmät opit: nurkat pitää sulattaa ja hitsata vetämällä.

Keskiviikko aamuna hyvännäköinen laki sauma avattiin ja se oli puhdas. Olin siis osannu sulattaa kriittiset nurkat. Hitsasin melkein kymmenen saumaa koko päivän aikana, oikein urakoin ja se johti siihen että puhtaus kärsi kun keskityin ennemmin nättiin pintaan. Puolet oli puhtaita, muutamassa oli huokosia ja yhdessä oli liitos virhe. Tuli epävarmuutta siitä että onko koe päivä huomenna vai ei. Jokatapauksessa nämäkin päivät oli hyviä hitsauspäiviä. :)