"Se kasvattaa rintakarvoja"

Pitkälti edellinen viikko oli tuntuman hakemista lankakoneeseen. Monta kertaa tuli "ai niin joo"-elämyksiä kun jokin pois käytöstä ollut asia palasi mieleen. Kaasuvirtauksen mittaus, lainerin puhdistus, suuttimien oikeat koot ja yleensä koko tekeminen oli aika hakemista. Kuitenkin viime vuoden alku talvesta tuli rosteria hitsattua ja saman vuoden keväänä ollut IW-hitsaus jakso olivat rakentaneet sellaisen pohjan, etten ollut ihan hakusessa.

Tiistain koepäivänä lähdin hurjana kokeilemaan koetta, aamulla oltiin katsottu puhtaus politiikka, pari huokosta muttei mitään jonoja. Eli lupa kokeen tekemiseen oli. Erittäin ahne kuitenkin olin, kahden päivän jälkeen yrittää levy koetta. Tunnustan toki sen että joskus 15kk sitten olin samaa asentoa, samalla prosessilla harjoitellut. Ensimmäinen leimakappale oli hylky. Pinta oli nätti, juuri oli se mikä tylytti. En käsitä miten muuten nätissä juuressa, yhdessä kohtaa tulee töppi, parin hassun millin pätkä sulamatonta särmää. Siinä ei auttanu minkäänlaiset mittaus välineet. Tein uuden heti perään, juuri onnistui, ei varmasti ollu sulamatta jäänyttä, mutta pinta ravisteli turhat luulot pois. Viimeisessä aloituksessa, hävitin näkyvyyden täysin, en nähnyt yhtään missä menin. Näkyvyys palasi pian, sekunnissa parissa, mutta siinä vaiheessa saumaan oli syntyny sellainen kurvi ettei toivoakaan että se täyttäisi kriteerit. Siinä kohtaa nauratti, eihän se paljosta ollu kiinni, ettei saanu jalkoa läpi.



Melekosen ruma juuri siinä

Torstaina otin uudestaan leimat levyyn. Ja koska mun oppiminen sujuu tehokkaimmin kantapään kautta, pidin itselleni kunnon oppitunnin. Leimojen hakemisen jälkeen menin aamu kahville. VIRHE. Opettaja Merilä huomautti ennen kahvia että toisen pään satelliitti pala oli jokseenkin vähänlaisesti kiinnitettty, mutta totesi, että eiköhän tuo pysy. Kahvilta tultuani vetäytymistä oli tapahtunu, rako oli kutistunu. No, mä sen ajattelin niin et mä hoidan, mä hoidan, saan sen tulemaan läpi kun oon putkihitsaaja. VIRHE. Lähdin työstämään kappaletta, ekan pätkän jälkeen totean, ettei silmä tehnyt kovin hyvää syvyys yhteistyötä: en ollut saanut läheskään särmää sulamaan. Vaikka kuinka koitin sulatella särmää ja liikuttaa langan päätä syvällä, ei särmä sulanut, jouduin jokaisen pätkän rälläköimään pois. Seivi olikin sen näköinen, että itte oli tehty, mutta rako kuitenkin suureni, jolloin särmä suli ja yksi tärkeimpiä kriteereitä täytty. Mutta olihan se juuri kamalan näköinen. Jäätävän hirveän ruma. Pinta meni ihan jees, kiinnitin huomiota siihen mistä kulmasta seurasin hitsaamista, niin valo ei heijastunu maskin lasiin takaapäin.

 

Merilä mittasi juuresta yhden kohdan joka oli korkeahko. Laskennan jälkeen juuresta tuli hyväksytty ja sain ensimmäisen mustan levy kokeen läpi. Mua tietenkin harmitti kamalasti näyttää Mertsille sellainen susi juuri, hitsasin heti putkeen uuden ja näytin mitä siitä tuli.

 

 

Tämä oli tulos!

 

Perjantaina mulla oli hurja karkuri olo. Yritin saada Penalta haluamani vastauksen, että tänään pääsis vähän aiemmin pois. Yleensä mulla ei oo mitään ongelmaa minkään eri päivän kanssa, mulla maanantai on yleensä erittäin hyvä-hitsaus-päivä mut nyt oli sellainen olo et viikonlopun kimppuun on päästävä. Työmoraali eikä Mertsi päästäny karkaamaan. Juoksin koulun portaat ylös ja kun pääsin ovista ulos, koin suurta vapauden tunnetta. Viikonloppu tuli just paikalleen.