Hitsaus hierarkia

Vihdoinkin sain aikaa kirjoittaa tästä!

Kun tulin perustutkinnolle, kaikki hitsauspaikat oli niin kiven alla kun vaan voi olla. Kun sellainen saatiin, se jaettiin useamman hengen kanssa ja vuoroteltiin. Eikä koppiin saanut jäädä asumaan, koppia saatiin käyttää päivä silloin ja päivä toiste ja useimmiten koppi vielä vaihtui ja prosessi myös. Silloin oltiin nokkimisjärjestyksessä alimpana, oltiin ei-mitään. Siellä liikuskeltiin ja musta tuntu ettei kukaan edes huomannu että mekin ollaan hallissa.

Eräänä päivänä opettaja Nakolinna sanoi että voin mennä itse tiedustelemaan hitsaus opettajilta hitsauskoppia, he tietäisivät vapaat kopit parhaiten. Menin opettajan huoneeseen ja menin kysymään hitsauspaikkaa. Taisipa olla jopa niin että kenttälapio näyttö lähestyi ja halusin harjoitella lankakoneella hitsaamista. Kysyin reippaasti vapaata hitsaus koppia ja tuun aina muistamaan minkälaisen katseen sain huoneen oikeasta nurkasta. Jos sitä katseeksi voi edes sanoa, lähinnä se oli mulkaisu-vilkaisu. Se kaikki energia oli niin negatiivista ja en voinut olla ajattelematta että ompa tuossa kamalan ylimielinen ja m*l*kk* opettaja. (Huomautus: joskus ensivaikutelma pettää, se käy ilmi tulevissa päiväkirja merkinnöissä!) Ei viittiny edes vastata mitään. Taisipa Merilä siinä antaa epämääräisen vastauksen, jota en enää muista, muistan vain että otti kovasti päähän kun perustutkintolaisia ei otettu tosissaan, minua ei otettu vakavasti. Nyt tiedän mikä homman nimi on ja ymmärrän miksei mua otettu hyvillä mielin vastaan. Tilannehan on se, että perustutkinto opiskelijoilla on omat opettajat joiden tulisi pystyä opettamaan hitsauksen alkeet, ellei perustutkintolainen ole jollakin erillisellä hitsausjaksolla.

Perustutkinnon puolessa välissä oli IW-hitsausjakso. Sain Jauhiaisen opettajakseni. Hieman oli varautunut olo tämän seurassa. Olin sata varma että Jauhiaisella on mersu, kun on sen oloinen käytös. Pakko oli sitä tiedustella kun asia oikein vaivasi. Kävi ilmi että mersuja oli ollut, enhän mä voinut muuta kuin olla varma siitä että ensivaikutelma piti kutinsa. En kuitenkaan antanu sen häiritä, olin nyt vihdoin saanu hitsausopettajan ja oman paikan, paikan jossa luki mun nimikin. Sitä ei tultaisi ihan heti viemään pois. Olin noussu seuraavalle asteelle.

Alku talvesta tutkinto oli melkein valmis, yhtä jaksoa vaille. Opettaja Nakolinna kysyi mitä mieltä olisin alumiinin ja ruostumattoman teräksen hitsaus jaksosta, että menisinkö kysymään Jauhiaiselta, voisinko tulla tämän oppilaaksi. Pääsin hitsaamaan RST/AL ja puolittaisena heittona pidän sitä kun sanottiin että sinne puolelle pääsee vain harvat ja valitut. Kun sain rosterista pätevyyden, ensimmäiseni, olin taas jotakin paljon enemmän.

Suuri nousu tapahtui ammattitutkinnolle päästyä. Huomasi ne harhailevat perustutkintolaiset ja niiden räpellykset ja huvittui kun tajusi että omakin lähtö taso oli ollut tuo. Huomasin, kuinka porukka puhalsi ammattitutkintolaisten paloja ja luulivat ettei kukaan huomaa. Nyt kun jokainen sopukka hallissa on tavalla tai toisella tuttu, huomaa pieniäkin asioita.

Tällä hetkellä ollaan aika pitkälti ravintoketjun huipulla, oon hitsannu puikolla pienat, levyt ja putket. Enhän mä ainut putkihitsaaja ole hallissa, mutta ei kovin moni puikolla putkea hitsaa, useat valitsevat tigin putkiin. Moni tulee kysymään multa miten jonkun voi hitsata, pätkäukko joskus sanoo että mää oon sen opettaja. Tarkemmin kun tätä miettii, on tässä tullu kuljettua pitkä matka. Matka jossa on ollut pohjamutia ja aallon harjoja, tämä askeltaminen on pitäny kokea.

Viimeisenä liitän tähän osioon haasteen opettaja Aarrekankaalle. Haastan tämän opettajan näyttämään kuinka laki sauma hitsataan. Ei minulla muuten olisi mitään halua haastaa ketään mihinkään, mutta kyseessä on viimeinen saumani tässä koulussa tältä erää ja haluaisin että se olisi ensimmäinen sauma jonka hitsaamisen pääopettajani näyttää. Jään odottamaan...