Tuntemuksien vuoristorata

Hyvä hitsaus viikko on puolillaan, näinä kolmena päivänä oon kerenny kokea monenlaiset tunteet ja oppinu uutta. Maanantaina olin hieman surullinen kun näin särmäyskoneen edessä mun viime syksyisen näyttötyön palasen. Joku oli menny sitte palastelemaan sen. Semmone akselivaunu se oli. Arvioinnissa sen sanottiin olevan ryhmän parhaita ja kolmosen mä siitä sainkin. Harmitti et miks hyvä työ piti hajottaa, miksei jotain rumilusta voinu särkeä. :( Olihan siihen väriäki tarttunu pintaan, ei ollu enää samaksi tuntea muutenkaan. Nostalgisuutta toi myös se, että perustutkintolaisilla alko näytöt. Tuli mieleen omat näyttöpäivät, eritoten tämä kärry.


 

Akselivaunun pala

Oon treenannu pystyä ja Merilä kävi pinnan hitsaamisen näyttämässä. Juuressa en nähny mitään ongelmaa, sain opettaja Jauhiaiselta hitsaus matskua, siinä oli muutama lause, jolla sain helpotettua hitsausta entisestään. Kokeilin myös tätä pyörittämis tekniikkaa pintaan, kuulemma venäläisillä se on paljon käytössä. Pinnasta tulikin ihan nätti, melkein jopa parempi kuin tällä dippailu tyylillä. Jatkoin kuitenkin viimeksi mainitun tekniikan parantelua koska siinä pystyn paremmin käymään kulmat läpi. Piti olla huolellinen että näihin kulmiin ei jäänyt sulamatonta. Tähän olis hienoa saada piirros joka kuvastaisi paremmin dippailun ja pyörittämisen ja kulmien sijainnin.

Tiistaina, pitkästä aikaa Jauhiainen oli hallin puolella opettamassa. Enää ei ollu sitä pelkoa et puikko jää just kiinni kun tämä kävelee takaa. Mut eiköhän tullu kuitenkin sitä kylmää suihkua niskaan, tai no oikeastaan haaleaa, koska en kokenu mistään äärimmäistä kiukkua tai nolostumista. Kohdepoisto oli taas kerran hullusti, lähinnä siksi kun se ei toiminut niinkuin pitäisi. Samasta vehkeestä oli lamppu palanu. Kaikkea tälläistä pientä. Jauhis näytti vielä oman näkemyksen pinnan tekoon, koska se on tuottanu eniten tässä asennossa pään vaivaa. Aineenvahvuudesta johtuen oli vaikea päättää tuleeko välipalkoa vai ei. Itse päätin ettei tule, juuren päälle pinta. Tuli hieman kurja olo Merilää ajatellen, koska edellis päivänä saman asian näin, kyse ei ollu Mertsin hitsauksen kyseenalaistamisesta.

Oli tosi outoa pitkästä aikaa kuunnella Jauhiksen opetusta. Talvella tuntu et kaikki mitä tuo opettaja sanoo, siirtyy muhun jotain näkymätöntä kaapelia pitkin. Jauhiksen tapa kertoa asioita sopii mun oppimis tyylille. Nyt oli päässy unohtumaan muutama oleellinen seikka, senkin uskalsi ääneen myöntää. Suuresti yllätyin siitä, että kerrankin mun tekemä pohjapalko oli niin tasainen, ettei sitä tarvinnu hioa. Oon itsekseni miettiny sitä, että sitten oon ihan hyvä kun tarttee mahdollisimman vähän käyttää rälläkkää. Opetus tuokion jälkeen, tunsin taas et sitä kaapelia pitkin oli siirtyny tietoutta.

Loppupäivästä näytin Mertsille parhaimman pätkän, se kelpasi avausta varten. Olin tosi yllättyny, koska luulin et mulla olis vielä aika paljon parannettavaa. Musta tuntuu et pysty sauma on Merilän sellane bravuuri, tuntuu et siinä asennossa on eniten väliä miltä näyttää. Avattin se, muutama huokonen oli, kaikki samassa laidassa. Torstaille sain koe luvan.

Tänään hain uudet tig-hanskat. Ne tuoksu hyvälle, isä on aina sanonu et oon hieman löylynlyömä, huomasin että ei oo turhasta näin mua mollattu. Mertsin kans oli oppi tuntia vaaka sauman hitsaamisesta. Hitsattiin kappale puoliksi. Kyllä sen huomas kumpi oli kumman pää. Juuren hitsaamisessa Pena otti hetkeksi kädestä kiinni ja se on uskomatonta et miten niin vähällä eleellä voi oppia jotain. Molempia huvitti mun tapa rälläköidä. Merilä näytti hänen tyylinsä ja kun mä kokeilin sitä, musta tuntu et yritän rälläköidä vasemmalla kädellä. Myöhemmin huomasin, että rälläköin tietyssä vaiheessa samoin päin kuin Merilä, mutta käsien asento on ihan eri. Mun täytyy saada selän lihakset käyttöön myös, kädet olis ihan loppu jos hiominen olisi niiden varassa.

Vaaka tulee olemaan mun toiseksi viimeinen koe, toistaiseksi. Mun tulee kyllä ikävä.

Tällä viikolla mua on myös alkanu pelottaa. Pelko ei oo kyllä oikea sana, mut asia on tämä: Kaikille muille on tullu kelalta jatko aika päätös paitsi mulle. Onko joku kämmänny jossaki paperi asioissa, käykö niin et mun koulu loppuu ens viikon torstaina, jääkö mun koulu sittenkin kesken???? Huomenna otan asian selville. Ihan puistattaa koko asia.

Loppuun on pakko sanoa, et olkaa hyvät kanssa oppilaat rohkeita kysymään apua ja neuvoa kun jokin mättää hitsaamisessa. Meillä on päteviä opettajia, jotka varmasti osaa neuvoa. Mulla ei oo ollu yhtäkää ongelmaa johon ei olis löydetty ratkaisua. Pyytäkää niitä kattoon kun hitsaatte. Joku varmasti murmuttaa että ei niitä opettajia oo siellä hallissa. Siinä vaiheessa pitää ottaa järki käteen, et jos yks hitsaus opettaja on paikalla, ei se riitä joka paikkaan. Kärsivällisyyttä! Nöyryyttä! Rohkeutta!