Mulla on ollu pääsiäisloman jälkeen kaksi hyvin epätavallista hitsauspäivää. Luultavasti ulkopuolisen silmin oon hääränny ja kuljeksinu normaaliin malliin, mutta oma hitsausolo on kummastuttanu. Tiistaina tuntui tosi vaikealle palata kouluun, jopa hieman raskaalle huonosti nukutun yön jälkeen. Koulumatkalla hieman tympi autojen määrä, liikennevalot, meteli ja kiireen tuntu. Omat ajatukset olivat vielä täysin pohjoisessa. Eikä tässä ole kyse kiinnostuksen loppumisesta, olosuhteiden radikaali muutos vain vaikutti mielialaan, joka taas suoraan vaikuttaa siihen minkälaista jälkeä teen.
Hermostuneena menin omalle kopilleni, oikein odotin, että siellä olisi ollut jotain josta olisin voinut huomauttaa koppini lainaajalle/lainaajille. Kaikki oli kuitenkin ennallaan, tsemppipiena odotti uskollisena ja oma maski roikkui seinällä (tsemppipienan tarinan tulen kertomaan perin pohjin tulevaisuudessa). Tyynesti hain rälläkän kaapista ja aloin irrottamaan satelliitti paloja levyistä. Menin viistämään levyjä. Kaikki oli suurin piirtein kuin ennenkin. Yhtäkkiä kuulen takaa tutun äänen, Siri oli siinä, halattiin ja takaisin paluu tuntui kevyemmältä. Höpötettiin viistämisen ohessa enimmät kuulumiset, kunnes happi loppui.
 |
| Minä ja Siri, hoplaa! |
Palasipa minuun siinä kaasupulloa pyöritellessäni aamukiukku, kun opettaja Jauhiainen otti pullon haltuunsa, multa se ei sujunu. Mietin vaan et salilla tuun ajattelemaan tätä hetkeä kun teen viimeisiä toistoja!
Hitsailin päittäispystyä, koitin muistella sitä kuinka juuri tehdään nätisti. Koko päivä siinä meni, et muisti tekniikan ja uutta opettelua tuli myös siitä kun sain uuden kaukkarin. Se on paljon jämerämpi kuin entinen, pysyy se luku minkä siihen pyörittää, eikä niinkuin entisessä et heilauttamalla sai 200A.
 |
| Tältä sen pitäisi näyttää! |
Tänään jatkoin siitä mihin eilen jäin. Juuri onnistui mutta pinnasta tuli kerta kerralta rumempi. Mitä enemmän yritin sen huonompi. Kokeilin vaikka mitä, tulos pysyi samana ja kuumeisesti koitin miettiä miten saisin nätin pinnan. Ja en tiiä mikä ihme tunnistin Opettaja Jauhiaisessa on, mut taas kerran puikko ei syttyny millään ku se mies oli lähellä!
 |
| Tältä se näytti... RÄPELLYS |
Loppupäivästä olin jo tosi turhautunu kun en onnistunu. En ollu kettuuntunu, en vihainen enkä ees surullinen, halusin jatkaa yrittämistä vaikka mielessä kävi että jätän hitsaamisen tältä päivältä ja huomenna jatkan. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin, se laittoi opettaja Merilän kävelemään kopin ohi juuri silloin. En voinut olla sanomatta, etten osaa tehdä pintaa. Merilä tarkasteli viimeisimpiä räpellyksiä ja kertoi välipalon merkityksestä, sovittiin että hitsaan pintaa vaille valmiin kappaleen. Pena tarkastaisi tämän ja kommentoisi. Saavuttuani tähän pisteeseen, hain opettaja Merilän paikalle. Kuulemma näytti ihan hyvältä, Pena sanoi hakevansa maskin seuratakseen hitsausta. Kädet tärisi taas ja puikkokaan ei meinannu syttyä, haalari kuitenkin sytty kun käärittyyn lahkeeseen lensi kuonanpala. Ekan puikon jälkeen sain neuvoja, että mun kannattaa hieman levittää enempi ja pysähtyä kunnolla reunassa ja että kannattaa edetä hieman reippaammin, ettei jää liian kauaksi aikaa sulan päälle junnaa. Jälki näytti paremmalta, Merilä hitsasi yhden puikon kokeeksi ja sekin näytti hyvältä. Hieman erilaiset liikeradat meillä on, mut kokonaisuudesta tuli ihan hyvännäköinen.
 |
| Ja tältä se näytti Merilän käynnin jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti