maanantai 22. huhtikuuta 2013

PC:n hitsailua


Torstai 18.4

En saanu mielenrauhaa vaaka sauman hitsaamiseen ku vasta keskiviikkona. En ollu tyytyväinen koe suoritukseen, vaikkakin se meni läpi. Harjoittelin ja piti mun saada vielä Merilän ja Aarrekankaan hyväksyntä. Ei mulla ennen oo ollu tälläista etten usko kokeen olleen tarpeeksi hyvä. Mut jossei siitä tunteesta pääse yli niin jotain sille on tehtävä. Hitsailin pystyä ihan vain omaksi parhaakseni ja nyt on parempi olla. Moni ei oikein ymmärtänyt miksi jaksoin nähdä vaivaa, et hitsailen sellaista josta on jo hyväksytty merkintä. Ajattelen asian niin, että se ns. taito pitää saada sen verran selkärankaan, tai johonkin, että sen osaa vielä tehdä myöhemminkin, eikä vaan puolittaisella munkilla onnistua kokeessa. Kyllä, hitsausolosta tuli paljon varmempi!




 
 
 
 
 
 


Juuri PF
 
 
  
Pinta PF


 
Merilä näytti vaakan ja en meinannut pysyä nahoissani kun paloin halusta päästä kokeilemaan itse. Ensimmäinen kappale meni jo hyvin, kolmas oli Mertsin mielestä ihan jees, eikä siinä ollu moitetta. Nauroin paljon sitä "ihan jees" kommenttia, käytän sitä paljon itse.

Tänään ekaa kertaa talttasin vaaka saumoja. Ennen tätä päivää en oikein edes tienny miltä virheet näyttää taltattaessa, olin kuullu et ne näyttää sellaisilta mustilta pisteiltä tai viivoilta. Siihen asiaan tuli muutos, nyt tiedän ihan tasan tarkkaan miltä huokoset näyttää.

Heti tuli hätä, et mitä teen, ku ei mulla ennen oo ollu mitään huokos ongelmaa. Enkä huomannu omassa tarkastuksessa et juuressa olis mitään vikaa. Kipitin Merilän luo, selitin näkemäni ja neuvoiksi sain virran lisäämisen ja paremman hionnan. Hitsasin päivän päätteeksi yhden, pyysin Merilän talttaamaan sen. Ja onhan se eri helpon näköistä kun sen osaa taltata. Polttoleikkaus, talttaaminen ja polttokoneella viistäminen on tosi mukavaa silloin kun onnistuu, mutta kun ei onnistu se on ihan tosi mälsää. No, yhtä höttöä koko juuri, ei ollu sulanu toinen reuna kunnolla. Muualla ei mitään vikaa näkyny, se on hyvä juttu. Eli kun saan juuren toisen reunan sulamaan miehekkäästi, vaaka vois lähteä käymään Naantalissa.

Perjantai 19.4

Kopissa odottikin esivalmisteltu kappale. Yritin oikein kovasti keskittyä juuren toisen laidan sulattamiseen. Piakkoin opettaja Merilä pääsi yllättämään ihan täysin, en ollu yhtään huomannu, että mua tarkkaillaan. Onneksi mun luonne on pohjimmiltaan nöyrä vaikka välillä sorrun leijumiseen. Pystyin ottamaan vastaan sen tiedon, että teen juuren väärin, en sulata laitaa tarpeeksi. Sain hitsata Merilän nähden, ja hitsatessa tunsin ku Mertsi otti kädestäni kiinni ja hitsas mun kädellä. Samassa tajusin miten kamalan väärässä olin ollu kun luulin osaavani. Olin ihan liian hentosesti kuljettanu puikkoa, sitä saikin painaa ihan kunnolla ja useamman hetken pitää ylhäällä. Todella mielenkiintoinen ja innoittava kokemus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti