Viime viikon torstai, toisenlainen koepäivä

Hitsasin vain keskittyen nurkkien sulattamiseen. Kaikki omat availuni oli puhtaita. Jututin jossain kohtaa Petteriä joka oli tekemässä asiakastyötä plaanilla. Yllätyin kun opettaja Aarrekangas tuli siihen juttelemaan ja kysymään kuinka mulla sujuu. Kerroin miten menee ja sanoin sen että on epävarma olo kun eilen oli monessa huokosia, mutta tänään on ollu puhdasta. Aarrekangas toivotti tsemppiä, olin ihan monttu auki. Noinkin pieni asia kuin "tsemppiä", voi vaikuttaa suuresti oppilaan hitsausolotilaan. Monesta asiasta ajattelen niin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, otan tämänkin hyvänä juttuna että onhan se kiva kun paria viikkoa ennen valmistumista saan pääopettajaltani tukea oikeassa paikassa oikeaan aikaan. :)

Aarrekangas avasi loppu päivästä yhden ja puhdas oli. Ulkonäöllisestikkin kaikki näytti hyvältä. Tein vielä loppu päivästä kokeen, kello oli jo yli yksi. Etsin Jurin ja kun tämä oli pitkään arponu käyvätkö levyt edes koe paloiksi, sain leimat. Kohta tämä opettaja seurasi perässä ja tuli sanomaan maakaapelista ja siitä etten sais rälläköidä. Piti ihan tulpat ottaa pois ja kuunnella mitä mulle koitetaan sanoa, mutta kyse oli siitä että en saa irroittaa kappaletta telineestä ja rälläköidä pöydällä. Se oli mulle selvä juttu. Ihan kuin siinä olis kyseenalaistettu mun voimia naisena, että jaksanko rälläköidä kädet ylhäällä. Taas nakattiin bensaa liekeille. Sitten Juri sanoi että hän tulee katsomaan kokeen tekoa. Alko ottaan päähän ja sitten koko ukko hävis johonki. Onneksi älysin mennä tupakkapaikalta etsimään ja opettaja tuumi että voin tehdä sen ihan omin päin. En tiiä oliko ongelmanan eri äidinkielet vai kumma huumorintaju, mutta ei oikein osattu kommunikoida.

Ennen koetta tärisin kuin haavanlehti. Seisoin kappaleen vieressä ja vapisin. Aika oli käymässä vähiin. Istuin penkille ja siinä kun painoin liipasinta, tärinä loppu. Siinä kohtaa itsevarmuus oli juuri oikealla tasolla. Saman oon kokenu jäällä. Joskus ennen peliä jännittää niin pirusti, että tuntuu et jalat on niin tönköt ettei pysty luisteleen ja sitten kun kiekko tippuu jäähän, se kaikki jännitys katoaa. Useamman kauden jälkeen nämä pelin jännittämiset on jääny pois, kokemus ja itseluottamuksen kasvu on vaikuttanu siihen. Niin käy hitsaamisessakin.

Tein kokeen, Aarrekangas ja Juri kävivät välillä koetta katsomassa. Ei haitannu yhtään. Klo.14.05 olin saanut kokeen tehtyä. Aikaa meni 35 minuuttia. Juri kävi hylkäämässä kappaleen vajaan juuren vuoksi, kuulemma kahden millin vajaus kynnellä mitattuna. Virhe oli noin 50 millin matkalla, että en ollenkaan tästä lannistunu. Oikein hyvä kenraali tiistaita varten.

Yleensä oon aina sanonu että nainen pystyy tähän ihan siinä missä mieskin, on paljon nostolaitteita, apuvälineitä ja oon sitä mieltä että voi pyytää apua työkavereilta. Moni ukko riuhtoo yksin jotakin raskasta huonolla ergonomialla, kun fiksu mies tai nainen miettii sellaisen keinon joka rasittaa itseä vähiten. Mut tää laki sauma on sellainen, että tässä pitää olla hyvässä kunnossa, että tän pystyy hitsaamaan. Käsissä ja yläkropassa pitää olla voimaa pitää pistoolia ylhäällä, kehonhallintaa, että voit tehdä pienen pientä liikettä. Rälläköinti on erittäin raskasta tässä asennossa. Tämä on tähän asti kaikista raskain asento hitsata. Loppu rutistus.