Putkihitsaaja

Putosin alkuviikosta tasaisesti maanpinnalle. Merilä etsiskeli mua ja oli vaikka keltä kysellyt näkö havaintoja liikkeistäni. Lopulta löydettiin toisemme ja sain noottia Jurin puolen sahasta. Meidän halli on jaettavissa kahtia, on Jurin puoli ja toinen puoli jolla ei ole nimeä. Hitsauslaboratorio sijaitsee Jurin puolella, samoin kuin ko. opettajan työhuone, siitä kai nimitys. Nyt siihen amatööri mokaan johon sorruin: olin laittanu sahan terän väärin päin. Enkä ollu ees huomannu mitään, samalla lailla sahasi kuin ennenkin, eli huonosti. Voin luvata että ens kerralla asennus vaiheessa kiinnitän asiaan huomiota ja käytän enempi maalais älliä.

Koepäivänä nykäisin kokeen. En taaskaan oikein tienny mistä moinen inspiraatio, sain luvan tehdä kokeen kun harjoitus kappaleet oli puhtaita. Juuri oli jees, lopetus oli aika ruma, oon tehnyt nätimpiäkin, mutta särmä oli sulanu. Yhdessä kohtaa oli vähän nipin napin, en tiiä mitä oon siinä kohtaa haaveillu ku en ollu puskenu normaalilla tavalla läpi. Saattoihan käydä niin että olin laskenu virran liian pieneksi ja vasta sitten saanut ruuvattua sopivan hitsausvirran. Pinta oli ihan jees. Ei tarvinnu arpoa mistä kohtaa sahaa kappaleen paloiksi, oli yhtä nättiä tai yhtä ei-nättiä.



Varaston luukulla, kuviin lähdössä

Hullua pidettiin jännityksessä torstaihin saakka. Keskiviikko meni ihan siihen että ootin Merilää koko ajan. Varmaan kymmenen kertaa kävin kysymässä joko on tullu vastaus, mut tuon miehen kärsivällisyys on huippu luokkaa, ei ainakaa näkyvästi palanu käpy mun hössötykseen. En saanu oikein mitään konkreettista aikaan, muka koitin heftailla putkia ja käyttää puikon jämiä. Jossain kohtaa luovuin siitä ja aloin hakemaan levyä jalkoasentoa varten. Siinä ohessa tuli puhuttua muutama sana venäjää, pikkuisen on kieli taito ruosteessa, sitäkin pitäisi ylläpitää. Ehtispä vaan tehä kaiken.

Silloin monesti tapahtuu jotakin merkillistä kun sitä vähiten odottaa. Torstaina menin Merilän luo, enkä kerenny mitään oikein sanoa kun hymy paljasti kaiken. Taisin hypähtää muutaman kerran ja mun mielikuvitus häntä heilu niin viuhasti! Puikko-osio olisi siinä, olisin ihan todella oikeasti putkihitsaaja!



Juuri

 

Vanhan loppu on uuden alku, mutta haikea mielihän siitä tuli kuitenkin, puikkojen kanssa oli tullu pelattua monta kuukautta, kaikki ne eri asennot ja mitä kaikkea sinä aikana opinkaan! Vaikka viimeisessäkin puikolla hitsattavassa kokeessa puikko ei meinannu syttyä, silti mulla oli muodostunu tähän prosessiin ihan oma suhde. Ihan alussa, musta tuntu et puikot tympeili mulle, kävin niiden kanssa "keskusteluja". Opettaja Jauhiainen tylytti monet kerrat et ei ne mitään juttele, hitsaa menemään vaan. Ehkä se oli ennemminkin sitä prosessia kohtaan sellaista jupinaa, en alun perin halunnu tehä puikolla muuta kuin piena tason. Edellä mainittu opettaja kuitenkin kehoitti haastamaan itsensä ja muutin silloin suunnitelmia. Enkä kadu päätöstä yhtään, opettaja tiesi mistä puhui. Haikeus iski siinäkin kohtaa kun kaadoin loput puikon pätkät roskikseen. Kaipaan sitä värkkäilyä jo nyt. On siinä tyyliä, omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Eikä tätä tunnetta voi sanoin kuvailla. Oon onnistunut tekemään jotain sellaista mistä oon vaan unelmoinu. Ihanan voimauttava tunne, istun sohvalla ja makustelen tätä tunnetta. Palaan ensimmäiseen lauseeseen, tämä on asia johon minä en osaa tällä verbaalisella lahjakkuudella löytää oikealla tapaa kuvaavia sanoja.

Tänään aloitin hitsaamaan jalko asentoa umpilangalla. Lähdin tähän hieman takki auki, olinhan joskus melkein siitä kokeen tehnyt. Laitoin sellaiset arvot millä muistelin hitsanneeni silloin. Rytmitys tuntu kamalan hankalalta, sulan seuraaminen oli ihan erilaista. Olin ihan hukassa, olin niin tottunut siihen että säätely onnistuu puikon kanssa. Mertsi jelppas ja neuvoi vähentämään että aika isoilla arvoilla vedän. Mun aloitus arvot olivat melko lähellä sitä mihin Merilä pääty, uskon et mun kuljetus asento oli se joka teki asiasta hankalan, seurasin Merilän tapaa pidellä ja sen jälkeen homma tuntukin tutummalta. Maanantaina kokeilen tehdä pinnan, nyt harjoittelin vain juuren tekoa. Odotan sitä että pääsen meislaamaan levyä, sitä oon kaivannu!