Yhdeksän viikkoa ja kuusi koetta jäljellä

Aika on menny tosi nopeasti. Eilen kävelyllä mietin, ettei siitä kauaa oo kun syksy tuntui kaukaiselta. Toisten koulu alkaa syksyllä tai niin sanotusti loppu kesästä, mutta meillä se loppuu tämän hetkisen tiedon mukaan. Paljon olisi tehtävää ennen sitä. Se, että sain ennen lomaa tehtyä putkista kaksi koetta pois, sai mut taas tarttumaan haasteeseen. Yritän kovasti valmistua.

Viikkokin on menny joutuin, nyt on jo torstai! Oon harjoitellut koko viikon nelivitosta, eli vinoa putkea. Juuri meni helposti, en kokenu siinä mitään vaikeutta. Pinta taasen on hankala. Ajattelinkin että kyllä se vaaka putki jossain vaiheessa kostautuu. Siinähän pinta tuotti ongelmia, Merilän kanssa siitä puhuttiinkin, että vaakan pitäisi olla helppo ja pysty putken vaikea. Mulla oli kyllä ihan päin vastoin. Aina siinä menee jokin mönkään! Hion huonosti, jolloin ensimmäinen pinta palko vaeltelee missä sattuu. Aloitus tulee liian isoksi vaikka kuinka koitan kiepsauttaa puikkoa ja olla nopea. Välillä ajatus karkaa, kuljetus nopeus muuttuu ja samalla sauman koko. Ulkonäöllisesti ongelmat kohdistuivat putken ala osaan.

Eilen availin kolme, kaksi niistä oli ihan puhtaita, muutama yksittäinen huokonen ja tietenkin se kolmas minkä katsoin opettajan kanssa, sisälsi huokosryhmän, eli varmaankin aloituksessa valokaari käynyt turhan pitkänä.

Koe päivä ei alkanu kovin hyvin. Heräsin aamu yöstä oikein virkkuna, kelloa katsottuani jatkoin vielä unia, kellon soittoon olisi puoli tuntia. Heräsin uudestaan ja hämmästelin itsekkin kuinka syvään uneen olin mennyt, tuntui kuin olisi nukkunut enemmänkin. Kello olikin kymmenen yli seitsemän, että jonkunlainen töppi oli sattunut. Otti tosi paljon päähän, en tykkää yhtään myöhästyä. Olin vielä uhkarohkea, ajoin kouluun ilman ainuttakaan kupillista kahvia! Onneksi Siri oli ladannut erittäin hyvät kaffet valmiiksi, heräsin kunnolla tähän päivään.

Ensimmäinen koe hylättiin yhteistuumin. Merilästä se ei ollu kaunis, eikä kyllä minunkaan mielestä. Juuri meni ihan mönkään, siitä tuli iso, ei hylky tavalla iso, muttei sellainen nätin kokoinen. Eikä kertaakaan oo käyny niin että kun hitsaa niin hefti napsahtaa auki ja rako suurenee. Korjatkaa jos oon muistanu väärin. :) Yritin silti tehdä nätin, eihän sitä aina pysty vaikuttamaan minkälaisen rakosen hitsaat umpeen. Pintakin oli siinä ja siinä.

Aikaa kuitenkin oli ja tein toisen. Lupasin Mertsille että teen paremman. Tämä kehoitti olemaan huolellinen. Siinä hitsatessa muistelin näitä sanoja useammankin kerran. Ole huolellinen. Juuri meni niinkuin ennekin, siihen oon tyytyväinen. Pinta oli taas mitä oli, parempi kuin ensimmäinen, mutta kaksi kertaa jouduin korjaamaan. Hitsaus biisinä soi kyllikki kappale. Tänään huomasin myös sen etten pidä yhtään rälläköinnistä hiomakivellä. Yhden aloituksen takia jo luovutin, menin Merilän luo hänta koipien välissä ja sanoin että mun pitää harjoitella vielä. Merilä katsoi aloituksen ja sano että tehä loppuun.

Väli muistutuksena tähän: sitten kun koulu loppuu, annan itselleni luvan antaa palautetta opettajista!

Hitsasin putken loppuun ja vein opettajan huoneeseen. Sitä ei loppusissaan kauan tarkasteltu, sain alkaa sahaamaan sitä osiin ja valmistella kuvia varten. Kahden jälkeen putken palaset lähti kohti Naantalia. Enkä taaskaan oo kovin luottavainen puhtauden suhteen. Huomenna sama asento, mutta pienemmän halkaisijan kanssa. Kuulemma rälläkän kanssa saa itse tehdä viisteet, kun kaikki säädettävät viiste koneet on sökönä, MUR!