keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Maailman kivoimmat koulupäivät, tähän mennessä.

Tammikuussa sain mielenkiintoisen asiakastyön, laiturin teräs osien valmistuksen. Kaksi putkea hitsattaisiin puikolla levyyn. Työn aloittamisella ei ollut suurta kiirettä, koska levyjen piti käydä ensin koneistamossa jyrsimellä. Kyseessä oli ihan uusi hitsailu, tarvitsin myös harjoittelu aikaa. Varsinkin kun en ole elämässäni juuri puikon kanssa hitsaillut. Opettaja Jauhiainen heitti vielä haasteen harjoitteluun, että putki hitsattaisiin yhdellä puikolla ilman uudelleenaloituksia. Oon varmaan jotenkin vinksahtanut, koska olin ihan innoissani haasteesta, en kunnolla malttanut mennä tauoille ja ilman Siriä olisin saattanut unohtua ylitöihin. Harjoittelujakso meni hyvin, treenasin siinä samalla pystypienaa 2.5 ja 3.2 puikoilla. Yleensä työtä tehdessä on selvinnyt onko kyseessä ollut viraapelityö (firabel=sivutyö) vai ihan oikea asiakastyö. Tämä työ oli jokseenkin niin eriskummallinen, että uskoin sen olevan asiakastyö heti kerrasta. :)

Mua aina jännittää ihan älyttömästi asiakastyöt, en kestä ajatusta, että tuottaisin pettymyksen ja pilaisin työn. Tuntuu kamalalta ajatella, että joku opettajista tulisi sanomaan että: "ei tuosta tule mitään, työ annetaan jollekkin muulle". Kuitenkin, pienen paineen ja jännityksen alla pystyn keskivertoa parempaan suoritukseen. Enkä pysty kieltäytymään enkä halua, koska tiedän tälläisten töiden olevan minun parhaakseni. Ihminen kehittyy mukavuusalueen ulkopuolella, hitsailussa, urheilussa ja yksilönä. Kunhan vain jaksaa uskoa vaikeiden jaksojen olevan hyväksi omalle kehitykselle. Eikä saa luovuttaa!





Harjoitellessani opettaja Merilä tuli kertomaan että jigi on saapunut, että voisin alkaa heftaamaan lankakoneella putkia levyihin. Siri auttoi järjestelemään paikkoja ja opettajat Merilä ja Jauhiainen kasasivat toimivan koneen. Oli ihanaa saada kaapeleista enemmän tietoa, mikä tulee mihinkin holeen ja minkä takia, koska yleensä se menee niin että menet vain koppiin, säätelet hieman ja alat hitsaamaan. Koontityön tein plaanilla, ihmisten edessä. Senkin koin kamalan jännittävänä elementtinä, kaikki näkisivät ja nauraisivat mulle kun puikko jäisi kiinni. Saattaa olla että tämä pienehkö näyttämisen halu sai mut keskittymään sata prosenttisesti ja loppu peleissä olin ihan liekeissä. Reilu päivä siinä menikin kun putket heftailin kiinni. Seuraavaa päivää odotin kuin kuuta nousevaa!



Vankemman sauman saamiseksi sovittiin että putket hitsataan kahdella
aloituksella. Nautin hitsaamisesta ja samalla mietin, että tästä saisin jonakin päivänä palkkaa. Hyvinkin tutuksi tuli magneettinen puhallus, välillä tuntui, että olipa maakaapeli missä vaan kiinni ettei se vaikuta milläänlaillla, roiski niin paljon ja tuntui että putki sulaa ihan justiinsa. Siinä kun viimeisiä putkia hitsasin opettaja Jauhiainen tuli kaatamaan kylmää vettä niskaan, kertomaan mihin maakaapeli kannattaisi laittaa: suoraan putkeen kiinni. Puhaltaminen loppui melkeimpä siihen paikkaan, hieman kiukutti että miksen itse tajunnut tätä. Kiitos tästä :)



Hitsailujen jälkeen viimeistelin kappaleet, lamelli laikan ja paperin kanssa. Viimeisenä oli rihtaus. Tämän työn yhteydessä kuulin siitä ekaa kertaa ja taas kerran hieman jännitti. Varsinkin kun kävi ilmi, että kaasujen kanssa pääsee tekemisiin. Rihtaamista käytettiin tässä alusta levyn suoristamiseen, joka hitsauksen aikana muutti muotoaan. Onneksi Merilä kertoi kaiken tarvittavan omalla rauhallisella tavallaan, pelko meni pois ja rihtaus alkoi. Opettaja Merilän sanojen mukaan levyille annettiin kodin lämpöä. Oli vaikea uskoa että sellainen lämmittely mitään auttaisi, mutta kun Merilä ensimmäisen näytti malliksi, ja mittasi sen, ei voinut epäillä menetelmän toimivuutta. Uskomattoman tarkkaa sain aikaan, suurin osa oli tasan sen mitä piti. Mukavaa puuhastelua Merilän kanssa.





Rihtaamista
 





Haikea olo tuli kun nosteli kappeleita kyytille, sinne ne pienokaiset lähti maailmalle..







1 kommentti: