Hitsauksen salat

Rakas hitsauspäiväkirja.

Haluan kertoa tunteistani, haluan kertoa viha-rakkaus suhteestani opettaja Jauhiaiseen. Käsitellään ensiksi viha ja siinä mukana tulevat negatiiviset mielentilat. Mää en käsitä sitä, se osaa tulla juuri heikoimmalla hetkellä katsomaan kuinka sujuu. Monesti on käynyt niin että puikko ei syty millään tai on juuri tehnyt järkyttävän mörkö sauman, mitä ei haluaisi näyttää.

Kerrompa esimerkin, tämä tapahtui viime viikolla. Hitsailin puikon kanssa yläpienaa, putkea levylle, kun opettaja Jauhiainen saapui. Olin tehnyt siitä kaksi koetta hylkyyn ja harjoittelin ahkerasti, jotten enää tekisi niin rumia kokeita. Hävetti näyttääkin se kappale Merilälle, se oli juuri sellainen mörkö-kappale tai Jauhiaisen sanojen mukaan "etsi viisi virhettä". Luulin kovasti olevani jäljillä oikeasta suoritus tekniikasta. Taas sain huomata ettei koskaan saa olettaa tai luulla mitään. Pitää osata tai tietää, ellei jopa molempia. Putosin rymisten alas, ensinnä, hitsasin väärällä kädellä, no sen nyt jotenkin pystyin hyväksymään, koska olen oikeakätinen. Seuraavana noottina liika levitys liike ja liika virta, sitä oli tolkuttomasti, jonka seurauksena essu on palanut rikki useista kohtaa. Mulle tuli siitä essun palamisesta sellainen olo kuin olisin pienen pieni tyttö, joka on pelannut uusi leninki päällä jalkapalloa ja ryöttänyt sen ja saa vanhemmiltaan toruja.

Taidan olla aika lyhyt vihainen koska hetken kuluttua olin jo unohtanut kaiken sen harmituksen ja olin jo innoissani siitä, että kohta näkisin kuinka opettaja Jauhiainen hitsaa kappaleen malliksi. Voihan asiaan toki vaikuttaa pieni rupattelu tuokio niistä näistä ennen hitsaus tuokiota. Ja kun jonkun asian hyväksyy, sen kanssa on paljon helpompi elää. Loppu peleissä, vielä samana päivänä, sain aikaan sellaista jälkeä, että rohkenin mennä näyttämään oppimaani. Ja sulattaahan se kun opettaja Jauhiainen sanoo "no, tämähän näyttää aika hyvältä". Ja vaikka oikea käsi tärisee enempi kun vasen, se on näköjään vaan hyvää sulan levittämisliikettä. Niin se vaan on että mukavuusalueelta lähteminen tuottaa tulosta.  Koepäivää odotellessa olikin kiva hitsailla hyviä kappaleita, koe meni läpi ja Merilä kehui, että menin sanattomaksi ja näin mä sain hyvän-hitsaus-päivän.