YIT

Tänään vihdoin ja viimein pääsin tutustumaan Asko-sedän työpaikkaan, Ylivieskan YIT:iin. Musta on todella mielenkiintoista päästä tutustumaan alan firmoihin, nähdä millaiselta paja ympäristö todellisuudessa näyttää, nähdä tuotteet ja niiden eri valmistusvaiheet. Tälläisiä vierailuita saisi olla perustutkinnollakin, saisi edes hieman realistisemman kuvan siitä millaista työ voi olla.

Samalla tulee tarkkailtua työntekijöitä, minkä ikäisiä, mitä sukupuolta ja ovatko he ns. onnellisia työssään vai ovatko he ihan tylsistyneitä. Tänään ainakin näytti kaikilla olevan hyvä-hitsaus-päivä, koska melkeimpä kaikki hymyilivät! Tietysti vielä näin naisena tulee tarkkailtua siisteyttä ja täytyy sanoa,että tähän asti kaikkien yritysten tilat ovat olleet siivossa kunnossa! Että eiköhän aleta pojat pitämään hallista parempaa huolta!!!

Mun turvana oli mestari Esko Ryyti, joka esitteli paikat ja kertoi firmasta. Kierros oli hyvän mittainen, sain käydä katsomassa tarkemmin yksityiskohtia ja kysymyksiin sain vastaukset. Asko kierteli mukana ja täydensi tarvittaessa. Kierroksen selvänä koho kohtana sain nähdä sedän tämän hetkisen työn ja mitä hän on hitsannut viime kuukausien aikana. Ja vaikka mulla on pitkä matka sedän tasolle, niin sekin vain kannustaa, että jonakin päivänä minäkin omaan yhtä hyvät kädentaidot.

Kierroksesta jäi hyvä mieli ja kuulemma olisi ihan mahdollista päästä joskus harjoitteluun ja ehkäpä töihinkin. Tällä hetkellä YIT:llä ei ollut yhtään naishitsaajaa. Olinpa sitten lähtiessäni niin omissa haaveissa, että unohdin vierailija kengät jalkaani ja vasta juna-asemalla huomasin tapahtuneen. Onneksi joku aina mut puottaa maan pinnalle, puhaltaa enimmät pilvet pään ympäriltä ja muistuttaa siitä, miten paljon on vielä edessä siihen, että olen valmis lähtemään töihin!