Pari viikkoa takaperin elämässäni tapahtui merkityksellinen käänne. Oli arkinen loppupäivä koulussa, luokkatoverini Siri odotteli minua verhon takana kun hitsailin viimeisiä saumoja. Samalla minä pienen virtapiikin siivittämä lauleskelin "anna arpisten haavojen olla"-kappaletta. Yhtäkkiä kuulen selkäni takaa myös miehen äänen. Olin aivan nolona, että jos joku opettaja on tullu siihen ja kuullu epävireisen laulun joka oli tarkoitettu vain Sirille. Saumahan vedetään loppuun tuli mikä tuli ja lopetettuani käännyin ja näin materiaalitekniikkaa opettaneen Ruotun Kimmon siviilivaatteissa. Hieman tästä hämmästyneenä nousin ylös ja varmaan jotakin änkytin että mitä sää täällä teet, koska Kimmo on harvemmin hallin puolella. Lyhyen ja suoran keskustelun jälkeen minulta kysyttiin että olisinko kiinnostunut pitämään blogia, jossa kertoisin millaista on opiskella metalli-alaa, miten naisena pärjää ja kertoa tuntemuksia yms yms. Taisinpa vastata tähän että "iliman muuta" ja näin minusta tuli Rakas hitsauspäiväkirja-blogin kirjoittaja.
Suosittelen kaikille näin aluksi katsomaan hitsarin työperäiset pinttymät-videon linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=hmLQaQiwnE0 jotta tiedätte mistä laulusta on kyse. HOPP HOPP!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti